Uusin teksti

Uusin teksti

USA:n presidentinvaalit 2016

Donald Trump speaking in Des Moines, Iowa hours after declaring as a Republican candidate for president. 6/16/2015 Photo by John Pemble
Donald Trump puhumassa vaalitilaisuudessa ilmoittauduttuaan republikaanien presidenttiehdokkaaksi 16.6.2015. Kuva: John Pemble/Flickr, CC BY-SA 3.0

Tätä kirjoittaessani Yhdysvaltojen presidentinvaalit ovat alle kuukauden päässä. Lukemattomista blogisteista, toimittajista ja asiantuntijoista poiketen en tarjoile tässä minkäänlaista ennustusta vaalien lopputuloksesta. Siihen on nimittäin pätevä syy: Tarkastelipa kahta pääehdokasta sitten mistä näkökulmasta tahansa, käy nopeasti selväksi, että molemmat ovat yhtä huonoja valintoja hoitamaan tätä haastavaa tehtävää. Haastavaa monessakin mielessä, sillä ainakin ulospäin Yhdysvallat on viime vuosikymmenet markkinoinut presidentin pestiä länsimaisen demokratian ja elämänarvojen tulenkantajan roolina.1

Vain kaksi vaihtoehtoa

Arkistojen kätköistä pystyi jo ennen ehdokkaiden julkistusta kaivamaan materiaalia,2 jonka perusteella toisiaan nyt häpeilemättä ryöpyttävien Hillary Clintonin ja Donald Trumpin saattoi kuvitella olevan suljettujen ovien takana itse asiassa hyvin keskenään toimeen tulevia perhetuttavia. Ja mikäs siinä, ovathan molemmat olleet oman ammattikuntansa huipulla jo vuosikymmeniä. Trump on, ainakin omien sanojensa mukaan, onnistunut luomaan miljardiomaisuuden kiinteistöbisneksessä. Clinton on puolestaan sementoinut asemansa poliittisen eliitin joukossa.3 Itse asiassa Clinton on paljon kovempi peluri kuin moni ajattelee. Sen kummemmin asiaan perehtymättömät pitävät usein Clintonia lähinnä USA:n entisen presidentin vaimona, joka sittemmin nousi poliitikkojen raskaaseen sarjaan.

Todellisuudessa Hillary on luonut todella laskelmoidun ja päämäärätietoisen uran, verkostoitunut todellista, taloudellista valtaa pitävien tahojen kanssa sekä kaikissa poliittisissa tehtävissään toteuttanut agendaa, joka yksien mielestä on häikäilemätöntä suurvaltapolitiikkaa, toisten mielestä länsimaisten arvojen periksiantamatonta vaalimista.4 Niin tai näin, on päivänselvää, että Clinton edustaa ennen muuta amerikkalaisten suuryritysten, aseteollisuuden ja vapaan markkinatalouden nimiin vannovan eliitin luomaa piiriä, jota niin monet presidentit ja presidenttiehdokkaat ennen häntä.

Trump sen sijaan toi itsensä ehdokaspeliin esittämällä tarjoavansa vaihtoehdon tälle tietyn arvomaailman omaavalle Washingtonin eliitille. Trumpin populistinen ja faktojen rajamailla kulkeva viestintä yrittää vedota valkoiseen heteromieheen ja Amerikan suurvalta-aseman heikentymiseen pettyneelle republikaanille. Trump haluaa tehdä Yhdysvalloista taas suuren. No, tällä hetkellä tosiaan näyttää siltä, että Yhdysvalloissa suurta ovat lähinnä tuloerot.5 Mutta sen eteen Trump ei aio tehdä sen enempää kuin kilpailijansakaan. Siinä, missä Clintonien politiikan superperhe marssii poliittisen eliitin kärkikastissa, Trump on, ainakin omien kehujensa perusteella, Amerikan rikkaimpien yksityishenkilöiden joukossa.

Leipää ja sirkushuveja lupailevia hallitsijoita on nähty jo kauan sitten, eikä Trump näytä tekevän poikkeusta. Poikkeuksen tekee se taso, jolle ehdokkaiden välinen loanheitto ja varsinkin Trumpin sovinistis-narsistinen ulosanti ovat laskeneet. Tämän äänestäjien todellisuudesta vieraantuneen, omaa ääntään rakastavan ja puoluetovereitaan milloin milläkin lausunnolla kauhistuttavan miehen viesti on kaikkea muuta kuin kansan pulssilla. Tuskin valtaosa amerikkalaisista haluaa nähdä maansa johdossa ailahtelevasti käyttäytyvän, sormella vähemmistöjä osoittelevan superrikkaan. Puhumattakaan siitä, että politiikan kentällä Trump on todellinen keltanokka. Onkin uskomatonta, että niin vahvan puoluejärjestelmän omaavassa maassa täysin poliittisen koneiston ulkopuolelta tuleva kasvo voi ylipäänsä saada puoltajia.

Tärkeä virka

On varsin helppo kuvitella, että todellisuudessa tämänvuotinen vaaliksi kutsuttu näytelmä on jo ennalta pukuhuoneen puolella sovittu sopupeli, jossa varmistetaan valtaeliitin ajaman agendan jatkuminen. Näytelmä täytyy kuitenkin esittää vastakkainasetteluna, jotta kansalaisten usko demokraattiseen valintaan säilyy. Se valintakin on melkoinen prosessi, jossa eurooppalainen suoraan vaaliin tottunut kansalainen pyörittelee päätään. Vaikka Clinton on kampanjan aikana saanut osakseen aiemminkin kuultua kritiikkiä etäisyydestään ja kovuudestaan,6 on hänen ansioluettelonsa silti omassa luokassaan. Trumpin kansaakiihottava esiintyminen on vyörynyt eteenpäin lööpistä ja lausunnosta toiseen, mutta todellisten, presidentin virkaa ja politiikan eri osa-alueita käsittelevien kysymysten kohdalla hänen uskottavuutensa karisee. Toisaalta, jos tällä sitten ei olisikaan merkitystä äänestäjien mielestä ja he pitäisivät tärkeämpänä röyhkeitä vaalilupauksia ja öykkärin elkein esiintyvää ikääntyvää miljonääriä, voisin vain todeta, että kovin on löyhissä kantimissa tämän suurvallan demokratiaksi kutsuma arvomaailma.

Mitä tästä kaikesta sitten tarvitsee tietää? Suomalaiset tiedotusvälineet ovat uutisoineet syksyn mittaan kampanjasta ja ehdokkaista tavalla, jonka perusteella voisi välillä luulla Suomen olevan yksi Yhdysvaltojen osavaltioista. Olisi ehkä parasta, jos meidän ei tarvitsisi tietää koko asiasta mitään, emmehän me tai meidän mielipiteemme vaikuta asiaan mitenkään. Fakta on kuitenkin se, että Yhdysvaltojen taloudellinen ja sotilaallinen asema on edelleen merkittävä ja siitä johtuen myös liittovaltion presidentin viranhaltijalla on väliä myös meille.

Muuttuuko mikään?

Jos presidentiksi päätyy Clinton, Yhdysvaltojen ulkopolitiikka pysynee vähintään yhtä aggressiivisena ja interventioita suosivana kuin tähänkin saakka. Taloudellinen painostus sen suurimpia kilpakumppaneita kohtaan jatkuu. Amerikkalaisten kotiolot, tuloerot, vähemmistöihin kohdistuva väkivalta ja syrjintä tai naisten asema tuskin paranevat merkittävin askelin. Eikä viimeksi mainituilla ole todellisuudessa mitään tekemistä ehdokkaan sukupuolen kanssa, vaikka jotkut ovatkin koittaneet tehdä siitä jonkinlaisen aseen puolesta tai vastaan.7 Presidentin on usein vaikea viedä haluamiansa uudistuksia läpi kongressissa, jossa kilpaileva puolue pyrkii äänestämään ne nurin. Ulkopolitiikassa pitkään jatkunut vastakkainasettelun kulttuuri ja taloustilanteen jatkuva epävarmuus tuovat paineita myös sisäpoliittiselle kentälle ja sen hoitaminen on haastavaa kumman tahansa puolueen edustajalle. Lisäksi on syytä muistaa, että Yhdysvaltain presidentti ei kontrolloi maan taloutta, vaikka pyrkii tietenkin tekemään sitä edistäviä päätöksiä.

Entä, jos Trumpista tulee presidentti? Suurista puheista huolimatta, sekään ei luultavasti vaikuta merkittävästi muiden maiden kansalaisten jokapäiväiseen elämään, ainakaan lyhyellä tähtäimellä. Retoriikka ja käytäntö ovat kaksi eri asiaa, koska toisin kuin osa amerikkalaisista vieläkin näyttävää uskovan, Yhdysvaltain presidentin valtaoikeudet eivät ole rajattomat. Ongelma on siinä, että virkamieskoneistolla ja poliittisilla neuvonantajilla on täysi työ pidätellä arvaamatonta Trumpia romuttamasta suurvaltapresidentin uskottavuutta. Lisäksi Trumpin kampanjointi on alusta asti halveksinut monien vähemmistöjen asemaa ja turvallisuutta. Vaaralliset puheet muurin rakentamisesta,8 kilpailevan ehdokkaan vankilaan heittämisestä tai halventavat kommentit naisista tuskin saavat vastakaikua enemmistöstä. Silti vihanlietsonta ja äärimmäisyyksiin menevä uhittelu ovat näyttäneet osuneen moniin yhteiskunnan pahoinvoiviin, jotka nyt kokevat saaneensa lipunkantajan. Tällaista ei uskoisi tapahtuvan sivistysvaltioksi itsensä määrittelevässä maassa, jonka väestö edustaa lukemattomia eri kulttuureja.

Rikkaiden vaalit

Kenet sitten olisin itse nähnyt hyvänä ehdokkaana? Vuoden 2012 vaaleissa ehdokkaaksi pyrkinyt Ron Paul (rep.) esitti monia eurooppalaisesta näkökulmasta järkeviä ulkopoliittisia linjoja sekä amerikkalaisten palkansaajien tilannetta edistäviä toimia, mutta hävisi Mitt Romneylle. Tämän vuoden vaaleissa demokraattien riveistä ehdokkaaksi pyrkinyt Bernie Sanders toi keskusteluun näkemyksiä tasa-arvosta, vähemmistöjen oikeuksista, koulutuksesta ja talouseliitin suitsimisesta, mutta hävisi luonnollisesti Clintonille.

Vastausta kysymyksiin on vaikea löytää, sillä amerikkalainen demokratia ja presidentinvalintaprosessi asettavat muutamia rajoitteita, joiden läpäisy vaatii muun muassa valtavasti rahaa. Puolueen sisäinen kisa ja sen jälkeen varsinainen kampanjointi kuluttaa miljoonia dollareita, jotka eivät ilmesty tyhjästä tai pelkkinä rivikansalaisten lahjoituksina. Kapitalismin mallimaassa raha ei vaihda omistajaa ilman odotusta sijoituksen tuotosta. Kaikki poliittisen pelin huipulle pyrkivät ovat siis joutuneet lupaamaan yhtä ja toista yrityksille, yhteisöille ja yksityishenkilöille, jotka ajavat röyhkeästi omia intressejään. Toki valtapeli on samanlaista kaikkialla maailmassa, mutta suurvallassa, jonka maailman suurin puolustusbudjetti on 640 miljardilla dollarilla yli kolminkertainen seuraavana tulevaan Kiinaan nähden,9 on tarjolla paljon muutakin kuin mukava paikka puolueen illanistujaisissa. Eikä Trumpin tai Clintonin tarvitse nälkää nähdä, vaikka presidenttiys jäisikin saavuttamatta. Donald Trumpin arvioitu nettovarallisuus on n. 3,7 miljardia yhdysvaltain dollaria.10 Clintoneilla sen sijaan on yhteensä noin 45-230 miljoonaa dollarin omaisuus, lähteestä riippuen.11

Jokainen voi pohtia, millaisia päätöksiä rikkaiden ja köyhien puolesta tekee presidentti, joka itsekin on eliitin edustaja kymmenien, satojen tai tuhansien miljoonien omaisuudellaan.

1.
Fousek J. To Lead the Free World. Univ of North Carolina Press; 2000.
2.
Gerstein J. New photos show Bill Clinton yukking it up with Trump, Melania, and swimsuit model. Politico. http://www.politico.com/story/2016/09/new-photos-bill-clinton-trump-melania-227945. Published 9. syyskuuta 2016. Viitattu lokakuuta 15, 2016.
3.
Friedersdorf C. Of Course Hillary Clinton Exemplifies the Establishment. The Atlantic. http://www.theatlantic.com/politics/archive/2016/02/of-course-hillary-clinton-is-part-of-the-establishment/460125/. Published 6. lokakuuta 2016. Viitattu lokakuuta 15, 2016.
4.
Chomsky N. Maailmanvalta Vai Maailmanloppu? Yhdysvaltain Globaali Valtapolitiikka. Otava; 2004.
5.
Saez E. U.S. top one percent of income earners hit new high in 2015 amid strong economic growth. Equitable Growth. http://equitablegrowth.org/research-analysis/u-s-top-one-percent-of-income-earners-hit-new-high-in-2015-amid-strong-economic-growth/. Published 1. heinäkuuta 2016. Viitattu lokakuuta 15, 2016.
6.
Traister R. Hillary Clinton vs. Herself. New York. http://nymag.com/daily/intelligencer/2016/05/hillary-clinton-candidacy.html. Published 31. toukokuuta 2016. Viitattu lokakuuta 15, 2016.
7.
Featherstone L. False Choices: The Faux Feminism of Hillary Rodham Clinton. Verso; 2016.
8.
Woodward B, Costa R. Trump reveals how he would force Mexico to pay for border wall. The Washington Post. https://www.washingtonpost.com/politics/trump-would-seek-to-block-money-transfers-to-force-mexico-to-fund-border-wall/2016/04/05/c0196314-fa7c-11e5-80e4-c381214de1a3_story.html. Published 5. huhtikuuta 2016. Viitattu lokakuuta 15, 2016.
9.
Perlo-Freeman S, Fleurant A, Wezeman PD, Wezeman ST. Trends in World Military Expenditure, 2015. Stockholm International Peace Research Institute https://www.sipri.org/publications/2016/sipri-fact-sheets/trends-world-military-expenditure-2015. Viitattu huhtikuuta 5, 2016.
10.
Forbes 400 – Donald Trump. Forbes. http://www.forbes.com/profile/donald-trump/. Published 15. lokakuuta 2016.
11.
Fontevecchia A. The Richest And Poorest Presidential Candidates: From Hillary’s Millions To Marco Rubio’s Debts. Forbes. http://www.forbes.com/sites/afontevecchia/2015/09/29/the-richest-and-poorest-presidential-candidates-from-hillarys-millions-to-marco-rubios-debts/#25057d4b4070. Published 29. syyskuuta 2015. Viitattu lokakuuta 15, 2016.